3,5 mm johto oli pojan huoneen laatikossa ja ensimmäinen luopuminen

Niin kuin vähän arvelinkin, 3,5 mm johto oli pojan huoneen laatikossa. Poikakin on huomannut, että johto on kätevä tapa saada kännykästä tai mp3-soittimesta musaa eetteriin ja yhdessä tätä käyttelemme. Pitänee esitellä tämä järjestelmä varoen perheelle. Löydämme johdon sitten yhdessä tuosta oikeanpuoleisesta ylälaatikosta, OK? Olen tehnyt Googledocumentseihin nyt oikeassa ylälaatikossa olevat tavarat. Täytyy joskus kokeilla miten haku-toiminnolla sieltä voi sitten etsiä missä joku tavara on. Olen nyt oikea alalaatikon kimpussa. Nyt tuli ensimmäinen luopuminen: perheen ensimmäinen Nikon coolpix-digikamera laturin kera sai mennä muovipussiin ja lähtee kierrätyskeskukseen tai kirpparille. Aivan toimiva peli, akun säilytyslokeron kansi vain ei pysy kiinni, mutta se ei käyttöä haittaa. Tosiasia kuitenkin on, että tätä ei enää tarvitse. Kaikissa kännyköissä on videokamerat, jo paremmat kuin tässä. Jos kunnon valokuvia haluaa ottaa niin ei tällä siihenkään enää pysty. Päätös on oikea.

Liitteenä oikean ylälaatikon sisältö kokonaisuudessaan:

TV taso oikea ylälaatikko
3,5 mm/RCA-johto
iPod
iPod-laturi
Tivoli-Audio PAL-laturi
iPad
iPad-laturi
3,5 mm/3,5 mm-johto
iPod/iPad-siirtojohto
Nikon digipokkari
Pokkarin kotelo
Nikonpokkarin laturi
Läppäkuulokkeet
Sangean-radio
Sony-Walkman-radio
Suojapussi
Nappikuulokkeet
Nappikuulokkeet 2
USB muisti 60 Mt
Nokia mokkula
USB muisti Kingston 3,7 Gt
SD muistikortti 120 Mt
Micro SD adapteri
USB muisti Kingston 3,7 Gt 2
USB muisti 504 Mt

On lähdettävä siitä mitä tarvitsen

Olen jo yli neljäkymmentä. Minulla on paljon elämänkokemusta. Tiedän kyllä mitä tarvitsen. Minun on tehtävä lista niistä tavaroista, joiden kanssa haluan elää. Kun panen muun pois, kuljetan autolla kierrätettäväksi niin niistä minun ei tarvitse enää huolehtia. Niitä minun ei tarvitse luetteloida. Niin voin selvitä, saada tämän työn tehtyä.

Kun minulla on jo niin paljon elämänkokemusta voin ajatella tuota olohuoneen lipaston oikeanpuoleista ylähyllyä. Voin ajatella mitä tavaroita tarvitsen sieltä. Yksi on tuo 3,5 mm johto.

Nostelen kaikki tavarat lattialle, otan imurin ja löydän siihen sopivan suuttimen. Löydän myös sankon ja puhtaan rätin ja pesuainetta. Hetken on mennyt hyvin.

Laatikko on nyt tyhjä. Haluan laittaa sinne 3,5 mm johdon jos löydän sen tuosta kasasta. Jos löydän sen niin siitä tulee luetteoidun omaisuuteni ensimmäinen esine.

Ei, johto ei ollut siinä. Siinä oli kuitenkin 3,5 mm johto, jonka toisessa päässä on RCA-liittimet. Se on hyvin tarpeellinen, koska sillä voi viedä musiikkia MP3-soittimesta vahvistimeen. Lisäksi siellä oli johto, jonka toisessa päässä oli naaraspuolen 3,5 mm liitin. Olen joskus ostanut sen. En muista miksi, jatkojohdoksi ehkä. On lienee syytä tallettaa se, mutta sitä tarvitsen niin harvoin, että en halua säilyttää sitä tässä hyvällä paikalla. Minun täytyy tehdä yläkerran kaappiin säilytystilaa harvemmin tarvittaville johdoille. Tiedän jo nyt, että niitä johtoja yrittää olla suuri määrä. Herranjumala kun niitä johtoja, montorijohtoja, scart-liittimiä, VGA-johtoja, S-videojohtoja, virtajohtoja, RJ-45-johtoja, puhelinjohtoja ja kaiken maailman adaptereita, jotka ovat tulleet erilaisten sähkölaitteiden mukana on paljon, ja minä olen ne kaikki säilyttänyt!

Työ alkaa

Ei tämä ole työ. Tämä on matka.

Vedän laatikon auki. Se pursuaa tavaraa. Siirtelen niitä kädelläni koettaen etsiä sitä mitä haluan. Laitan laatikon kiinni ja avaan toisen. Ei se ehkä ole täälläkään. Palaan ensimmäiselle laatikolle. Kun ei tunnu löytyvän, alan aukoa muita kaappeja, kaappeja eri huoneissa.

Lukion jälkeen muutin maalle, autiotaloon, pirttiin. Pirtissä on hyvä olla. On maalattu lautalattia, pitkä pirtin pöytä ja seinän vierellä penkit. Ikkunasta näkyy pihamaata.

Siellä ei ollut kaappeja. Tai oli siellä kaksi. Toinen oli se kaappi, joka sinne kuului. Nurkkakaappi, puusta, patinoitunut. Siellä oli työkaluja. Laatikko, jossa nauloja, suurin osa vääntyneitä eli kertaalleen, tai useamminkin jo käytettyjä. Ne oli kiskottu irti ja pantu laatikkoon. Oli työkaluja. Vuolurautoja saavilautojen kovertamiseen, tongit, vasara, pora ja saha.

Toinen kaappi oli tuotu sinne jälkeenpäin. Se oli valkoinen lastulevykaappi, jossa oli muoviset sirot pystyrivat. Kaapin sisällä oli valkoista, seinässä tarkassa rivissä pystyssä mustia koloja. Se oli ruma kaappi.

Seinässä oli nauloja, ei montaa, mutta ovenpielessä pari. Niissä roikkui takki.

Kun me siivottiin, me kasattiin räsymatot ja kopsatuettiin ne ulkona. Lakaisimme ja laitoimme matot takaisin. Voit uskoa, että siinä ei mennyt kauaa ja silti tuli puhdasta.

Nyt tavarat pyrkivät hallitsemaan minua. Suuri osa elinajastani menee niiden kanssa pelatessa. Niitä siirrellessä, järjestellessä, sitä yhtä tarpeellista etsiessä. Minusta tuntuu, että minun pitää luetteloida omaisuuteni ja laittaa tietokoneelle jokaiselle tavaralle kuuluva säilytyspaikka. Tämäkin paljastaa hulluuden, minunko vai maailman? Entisen tavaramäärän aikaan tuo ei olisi ollut mainitsemisen arvoinenkaan asia. Tavarat olisi ollut helppo kirjata vaikka ruutuvihkoon. Nyt jokainen ymmärtää, että tavaraa on niin paljon, että sen luetteloiminen on lähes mahdotonta. Minä halusin yrittää. Piti ottaa virkavapaata. Nyt on sen ensimmäinen päivä.

Tulen keittiöön. Tuossa on muutamia tiskejä. Voisin laittaa Samsung S2-matkapuhelimestani kuulumaan kuunnelman Yleareenan sivuilta ja kuunnella tiskatessani. Menen olohuoneeseen. Johdon, 3,5 mm plugi molemmissa päissä, pitäisi olla oikeassa ylälaatikossa.  Lähtökohtaisesti kuitenkin jo hieman epäilyttää. En sitä viimeksikään tainut löytää. Mutta kuuntelinhan kuitenkin varastoa siivotessanikin. On sen täytynyt olla tallessa ihan viikko sitten.

Vedän laatikon auki. Se pursuaa tavaraa. Siirtelen niitä kädelläni koettaen etsiä sitä mitä haluan. Laitan laatikon kiinni ja avaan toisen. Ei se ehkä ole täälläkään. Palaan ensimmäiselle laatikolle. Kun ei tunnu löytyvän, alan aukoa muita kaappeja, kaappeja eri huoneissa.