Työ alkaa

Ei tämä ole työ. Tämä on matka.

Vedän laatikon auki. Se pursuaa tavaraa. Siirtelen niitä kädelläni koettaen etsiä sitä mitä haluan. Laitan laatikon kiinni ja avaan toisen. Ei se ehkä ole täälläkään. Palaan ensimmäiselle laatikolle. Kun ei tunnu löytyvän, alan aukoa muita kaappeja, kaappeja eri huoneissa.

Lukion jälkeen muutin maalle, autiotaloon, pirttiin. Pirtissä on hyvä olla. On maalattu lautalattia, pitkä pirtin pöytä ja seinän vierellä penkit. Ikkunasta näkyy pihamaata.

Siellä ei ollut kaappeja. Tai oli siellä kaksi. Toinen oli se kaappi, joka sinne kuului. Nurkkakaappi, puusta, patinoitunut. Siellä oli työkaluja. Laatikko, jossa nauloja, suurin osa vääntyneitä eli kertaalleen, tai useamminkin jo käytettyjä. Ne oli kiskottu irti ja pantu laatikkoon. Oli työkaluja. Vuolurautoja saavilautojen kovertamiseen, tongit, vasara, pora ja saha.

Toinen kaappi oli tuotu sinne jälkeenpäin. Se oli valkoinen lastulevykaappi, jossa oli muoviset sirot pystyrivat. Kaapin sisällä oli valkoista, seinässä tarkassa rivissä pystyssä mustia koloja. Se oli ruma kaappi.

Seinässä oli nauloja, ei montaa, mutta ovenpielessä pari. Niissä roikkui takki.

Kun me siivottiin, me kasattiin räsymatot ja kopsatuettiin ne ulkona. Lakaisimme ja laitoimme matot takaisin. Voit uskoa, että siinä ei mennyt kauaa ja silti tuli puhdasta.

Nyt tavarat pyrkivät hallitsemaan minua. Suuri osa elinajastani menee niiden kanssa pelatessa. Niitä siirrellessä, järjestellessä, sitä yhtä tarpeellista etsiessä. Minusta tuntuu, että minun pitää luetteloida omaisuuteni ja laittaa tietokoneelle jokaiselle tavaralle kuuluva säilytyspaikka. Tämäkin paljastaa hulluuden, minunko vai maailman? Entisen tavaramäärän aikaan tuo ei olisi ollut mainitsemisen arvoinenkaan asia. Tavarat olisi ollut helppo kirjata vaikka ruutuvihkoon. Nyt jokainen ymmärtää, että tavaraa on niin paljon, että sen luetteloiminen on lähes mahdotonta. Minä halusin yrittää. Piti ottaa virkavapaata. Nyt on sen ensimmäinen päivä.

Tulen keittiöön. Tuossa on muutamia tiskejä. Voisin laittaa Samsung S2-matkapuhelimestani kuulumaan kuunnelman Yleareenan sivuilta ja kuunnella tiskatessani. Menen olohuoneeseen. Johdon, 3,5 mm plugi molemmissa päissä, pitäisi olla oikeassa ylälaatikossa.  Lähtökohtaisesti kuitenkin jo hieman epäilyttää. En sitä viimeksikään tainut löytää. Mutta kuuntelinhan kuitenkin varastoa siivotessanikin. On sen täytynyt olla tallessa ihan viikko sitten.

Vedän laatikon auki. Se pursuaa tavaraa. Siirtelen niitä kädelläni koettaen etsiä sitä mitä haluan. Laitan laatikon kiinni ja avaan toisen. Ei se ehkä ole täälläkään. Palaan ensimmäiselle laatikolle. Kun ei tunnu löytyvän, alan aukoa muita kaappeja, kaappeja eri huoneissa.