Tavarasta eroon Huutonetin kautta

Kodin tietoliikennelaitteistojen rakentelujen ja Soneran NettiTV:n myötä minulle oli kerääntynyt riipova neljän tarpeettoman ADSL-modeemin ja yhden kaapelimodeemin kokoelma. Yritin myydä niitä työpaikkani kirppiksellä, mutta kiinnostusta ei ollut. Olen siirrellyt pusseissa olevia modeemeja kaapeista toiseen ja kyltääntynyt niihin päivä päivältä enemmän. Tällaisella tavaralla on vain yksi kohtalo ajan saatossa: ne vanhnetuvat ja niisät tulee sähköromua. Päätin siis, että näistä on nyt vain kerta kaikkiaan päästävä eroon. Olisin voinut tietenkin tehostaa myyntiilmoittelua esim. kauppojen seinillä, mutta ajattelin että se on kuitenkin ehkä tehotonta ja varsin työlästä ja niin otin kaikista modeemeista kuvat ja rekisteröidyin huutonettiin. Sain tehtyä kaksi myynti-ilmoitusta sinne. En laittanut minkäänlaista hinnan alarajaa. Ajatukseni oli päästä vain modeemeista eroon. Viikon kuluttua kauppojen kohtalo oli selvinnyt. Toinen modeemi oli mennyt eurolla ja toisesta oli maksettu 1,5€. Järkyttävät hinnat. Toinen modeemeista on edelleen myytävänä Gigantissa hintaan 89€.


Ostaja ei meinannut uskoa tekemäänsä kauppaa vaan luuli, että olen joku huijari, eikä meinannut suostua laittamaan noita vähiä rahojakaan ennen kuin jonkinlaisen varmuusmenettelyn kautta. Yritin vakuutella, että tarkoitukseni on vain tyhjentää kaappeja. Vaikka myyntihinta kirvelikin niin oli tavattoman terapeuttista viedä modeemit postiin ja luovuttaa ne sinne. Nyt ne olisivat pois kaapeistani! Minulle tuli heti enemmän tilaa! Löydän paremmin ne tavarat, joita tarvitsen (ja joku saa modeemin käyttöönsä ja yksi tavara maailmassa valmistetaan vähemmän). Tein muistakin modeemeista myynti-ilmoitukset ja kuvasin vielä minulle rakkaan maalaustelineen. Olin aina haaveillut akvarellien maalaamisesta ja ostanut hupsu telineenkin valmiiksi. En ole kuitenkaan käyttänyt sitä 25 vuoteen, kuljettanut vain mukanani muutosta toiseen. Nyt sekin siis saisi lähteä huutonetin kautta.

http://www.huuto.net/kohteet/mabef-maalausteline-kolmijalka/193868172

Yhteisiä kaappeja luetteloidun omaisuuden piiriin

Yksi luetteloidun omaisuuden eduista on tavaroiden löytyminen. Sen olen selvästi jo huomannut. Yksi tavararyhmä, joka on usein nöyryyttävällä tavalla hukassa on kassit. On todella ärsyttävää vaatteet päällä juuri ennen lähtöä etsiä jotain tiettyä kassia, joka olisi sopiva kulloiseenkin käyttötarkoitukseen. Kasseja on meillä parissa kolmessa kaapissa. Ne ovat yläkaappeja, joissa se kaivattu kassi voi lymytä jonkin laukunrehjan takana. Sieltä sitten kiireessä pengot, otat keittiöjakkaran, toteat että ei ole täällä, vaihdat kaappia, syydät laukkuja lattialle ja lopulta otat kassin minkä satut löytämään. Eräänä joutoaikana aloin luetteloimaan laukkukaappeja. Otin kaikki laukut lattialle, iPadin viereen, tein sopivat sarakkeet ja luetteloin laukut. Järjestelin laukut siten, että omat laukkuni tulivat yhteen kaappiin, joten tietää heti mille kaapille suunnata. Samalla laitoin muutamia laukkuja pois, yhteisharkinnassa vaimon kanssa. Vaimokin näytti suhtautuvan hankkeeseen ihan positiivisesti, kun tarpeettomia laukkuja laitettiin pois ja kaapit tuli järjesteltyä. Laukkujen ylöskirjaamista nettiin tietokantaan tuskin kuitenkaan täysin osti, mutta ei kuitenkaan pahemmin protestoinutkaan vaikka hidastahan se tällainen tavaroiden "järjestely" normisiivoamiseen verrattuna tietenkin on. Samalla huomasin, että pois laitettavien ja säilytettävien tavaroiden raja ei kulkenut laukun kunnossa. Halusin säilyttää kuluneen nahkasalkun, koska pidän siitä ja haluan käyttää sitä. Se on kooltaan ja lokeroiltaan juuri sopiva ja mukava tavara. Uutuuttaan loistavat kongressikassit saivat kyytiä.