Olen myynyt huutonetissä taas kamaa. Myin vanhan näytön 10 sentillä. Onhan siitä vaivansa. Käydä kaupoista etsimässä sopivaa pahvilaatikkoa, pakata, vienti postiin. Kiva oli saada kuitenkin positiivinen palaute. Myyjä maksoi vielä ylimääräistäkin. Ajatteli varmaan, että poika ei taida tajuta bisneksen päälle.
Minun palkinto on kotona. Tuijotan tyhjää hyllyä vaatekomerossa. Lisää tuollaista. Haluan tietää mitä minulla on ja haluan tietää missä se on. Haluan että minulla on mahdollisimman vähän. Se rauhoittaa. Jotain kuitenkin tarvitsen. Niihin tavaroihin haluan kiintyä.
Olen ajatellut, että 100 vaatetta voisi olla sopiva määrä omistaa. Odotan jo vaateiden lajittelua. Se tulee olemaan hardia. Mutta en kuitenkaan muista, että olisin katunut mitään, minkä olen laittanut pois. OK, yhdet pienoismallien maalausvärit, pienet maalipurkit. Ne olisi tyttö tarvinnut askarteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti